sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Tiedättekö tunteen?

Kun voi puhtaalla omalla tunnolla sanoa voi P***a!



                                                        Pahoittelen kuvan nurin peräisyyttä, jostain syystä bloger kääntää kuvan!

Siis katsokaa tuota määrää! Yritä tässä nyt pitää makean himoa aisoissa... no ei tuo vielä onneksi ollut mitään.. (huomauttaakseni tässä kohtaa että tuhisijat eivät todellakaan syö noita! Saapi päätyä miehen mahaan tai sitten vieraiden... tai no... joskus erikoistilantessa ehkä ihan hitusen mutta... mutta... tosiaan hyvin harvoin!)

Pahoittelen kuvan laatua, otettu kännykkäkameralla... 

 Tällä herkku pöydällä siis kaikki alkoi.. Eli olimme virpomassa tänään ja tuo pöytä oli odottamassa toisessa pysähdyspaikassa..
Siellä vaikka pitkien selostusten jälkeen tosin, päädyin kasvis piirakkaan (enkä usko että oli siitä kevyemmästä päästä..) ja lasiin simaa... tiedän... sokeripommi hei hou, mutta oli joko se tai kaupan vielä sokerisempi sokeripommi lasten vadelmamehu.. en siis juo nykyään mustaa teetä eikä kylässä ollut muuta kuin mustaa.. ei kiitos. Näinpä tein sen poikkeuksen että join puoli lasillista simaa ja yhden kasvispiirakan.. ja olin muuten ihan täynnä sen jälkeen! (onneksi olin ottanut itselleni detox-juomaa mukaan, sillä join sen ennen ennenkuin päädyimme kahvipöytään..)

Siellä täällä kierreltyämme päädyimme kotiin tekemään ruokaa ennen kuin jatkoimme vielä viimeiseen paikkaan.. ai mitä meillä oli ruokana?

Likaisen työn annoin mieheni tehdä ja keittäminen jäi minulle...

Päätin ottaa kuvia tästä hienosta toimituksesta sillä meillä ei ole koskaan tehty sinisimpukoita (saati mitään simpukoita..) Eilen kun olimme prismassa ja löysimme ne muikut, löysimme myös nämä simpukat! 5,95 kilo! Aivan älyttämän halvalla lähti ottaen huomioon että koko setistä oli vain 5 kuollutta kaveria.


Kiehuvassa vedessä annoin muhia aluksi sipulia, valkosipulia, ruohosipuli ja tilliä, niin ja tietenkin jauhettua merisuolaa.


Kaverit joukkoon, kansi päälle ja emme tajunneet katsoa kelloa mutta voin vaikka vannoa että olivat kypsiä 2-5 minuutissa! Eli simpukka on kypsä kun kuori aukeaa.

Sen jälkeen nämä olisi jo valmista syötäviksi mutta koska tahdoimme kastiketta perunoille niin päätimme käyttää ne vielä pannulla kerman kanssa.
Siitä huolimatta mieheni kanssa päätimme maistaa yhdet ennen pannulle heittoa.. Voin sanoa että annoin mieheni olla testimaistaja ja oma kokeiluni pitkän kyselyn "ethän nyt varmasti huijaa?!", suljin silmäni, skarppasin mieleni ja laitoin lopulta yhden ulkomuodoltaan epämääräisen näköisen otuksen suuhun.. voin sanoa että silmä pettää ja pahasti! Koostumus ei todellakaan ole niljakas! se on pikemminkin pehmeä.. ja maku... nam! se on vähän kalan ja äyriäisen risteytys.. molemmat maut on yhdessä paketissa! eli jos tykkää merenelävistä (tarkoittaen juuri kalaa ja äyriäisiä) suosittelen kokeilemaan tätä ihanuutta!

Niin sitten kokeilun jälkeen laitoimme pannun kuumaksi, jutkasimme kuorettomat simpukat (otin siis ne kuorista pois) ja sipulisekoitukset pannulle ja kevyen ruokakerman melkein heti perään (simpukoita kun ei tarvitse kypsentää pannulla kun ovat jo keitetty!)


Lisukkeeksi teimme uunijuureksia (ruusukaalien sekä sienien kera) ja keitettyjä tilliperunoita.


Siinä onkin sitten lopputulos joka koreili lautasella! <3
Omaksi harmikseni jouduin 1/4 annoksen jälkeen toteamaan että en vain jaksa! niinpä mieheni nappasi lautaseltani simpukat ja pisteli ne onnellisena suuhunsa. Jopa tämä totesi pöydästä noustessaan että oli hyvin yllättynyt miten täyttäviä simpukat onkaan! Eli nälkäiseksi ei niistä jää!


Sitten olikin hetken huolitauko (=lasten kanssa leikkiä olohuoneen lattialla kun muuhun ei jaksa..) ja kohta olikin jo aika lähteä viimeiselle virpomiskohteelle.. nuoremman tuhisijan kummitustädille ja sedälle.

Näiden luona unohdinkin sitten napsaista pöydän antimista kuvan mutta näilläkin oli tehtynä feta-pinaattipiirakka (onneksi kevyt versio.. ja arvatkaa kehtasinko sanoa ettei jaksa... mutta kiitos heille, oli todella hyvää silti!) ja se itse piru...

                                               Kuva otettu netistä

Nimittäin minun ylitse pääsemätön rakkauden kohteeni! Muta kakkua! Vaikka kyseinen kakku olikin pakastekakku niin silti...
Nyt voin sanoa kun minulla on kolme aikuista ja kolme lasta ollut todistajina että en koskenut kakkuun... mutta muiden aikuisten hauskuudeksi, tiukkaa oli!
Mieheni itse piruna kysyi monesti kokeillakseen minua (sanoi tämän jopa ääneen että tahtoi testata kuinka voimakas tahto minulla on tämän projektin kanssa..) että enkö varmasti ottaisi nyt sitä kakkua.. ja kiristellen hampaita totesin että en, ja pakotin tämän ottamaan minun palan puolestani, jonka tämä myös tekikin... =D

Kun olin päässyt "himokohtauksestani" yli, tajusin kuinka helppoa se oikeastaan olikaan! Ja samalla tajusin myös jotain muuta.. se ylpeyden tunne kun pystyin sanomaan ei makealle!
Uskon syvästi että tämä laihdutus ja ruokavalion muutos projektini pääsi tänään aivan uusille urille tämän tapauksen johdosta ja uskon seuraavilla kerroilla tilanteen olevan puolet helpompaa.

Nyt hyvin onnellisena vahvasta tahdon voimastani (huomatkaa siis tekstiin sisälle piilotettu vihje että toistelin mielessäni monesti... "tahdon näyttää hyvältä kesällä juhlamekossani..." tästä asiasta lisää myöhemmin...) napostelen iltapalaksi 30g pähkinäsekoitusta ja lasillista pepsi maxia (okei, ei se juoma nyt ole ihan terveellisemmästä päästä näin iltaa kohti, mutta omasta mielestäni ansaitsen sen!).

Näin siis päättyi palmusunnuntai (vielä tunti 20 minuuttia jäljellä..) ja tunteiden sekameteli soppa.. ylpeänä ja väsyneenä painunkin kohta höyhen saarille..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti